Tämä eeppinen teos imaisee lukijansa koukuttavasti maailmaan, jossa vastakkain ovat hyvä ja paha, joiden takia maa on hyvin epätasa-arvoinen ja veri virtaa maassa. Pahan valtakauden jatkumisen voi estää vain ikiaikaisen Sormuksen tuhoaminen ja tämä tärkeä tehtävä on annettu pienelle, muttei tyhmälle hobitille -Frodolle.
Frodo lähtee ikimuistoiselle matkalle, joka hänen oli alkajaisiksi suoritettava yksin, mutta matkamies saa ystäviä mukaansa matkalle ja lisää tulee matkanvarrella. Kuitenkin jokainen kulkee elämänpolkuja yksin, kuten käy Frodollekin. Hänen uskollinen palvelijansa ja ystävänsä Sam seuraa häntä matkan loppuun asti ja on hänen tukenaan ihan kuolemaan saakka. Frodon ja Samin ystävyys ja sen kuvaus on yksi parhaista mitä olen koskaan lukenut.
Leffat ennen kirjaa katsoneena, voin sanoa että oli tietynlaisia odotuksia juonen ja hahmojen suhteen. Muistan lukiessani miettineeni millaiseksi paikat leffassa näytettiin ja vastasiko se kirjan kuvausta jne. Hahmot oli kuvattu väljästi ja vähän salaperäisesti, joka antoi lukijalle tilaa kuvitella mielessään paikan ja henkilöt. Eniten minua kummastutti, että Enttien vesiä juoneena Merri ja Pippin kasvoivat pituutta huimasti. Lisäksi järkytyin, kun teoksen lopussa ilmestyi tuttuun ja turvalliseen Kontuun itse Saruman, vaikka leffassa juttu meni aivan toisin. En olisi leffassa kaivannutkaan loppuun mitään uutta juonenkäännettä 3 tunnin katsomisen jälkeen, vaikka Kuninkaan paluussa on aika mitään sanomaton loppu, koska oli odottanut koko ajan "ympyrä sulkeutuu"-tunnetta. Aina ei voi voittaa.
Kirjan mukana tuli piirretty kartta, josta oli näppärä seurata kirjan tapahtumia ja laskea välimatkoja eri paikkojen välillä.
"Mutta ne tarinat, joissa on onnellinen loppu, ei aina ole niitä parhaita tarinoita kuunnella, vaikka olisivatkin niitä mihin on mukavinta itse joutua! Minkähänlaiseen tarinaan me on jouduttu? -Sam Frodolle
