Dedorah Spungen: Nancy

Kirja-arvostelu Dedorah Spungenin Nancy-kirjasta. Kansitekstiä lainaten "Järkyttävä huumetarina rock-maailmasta". 

Nancy -kirja ilmestyi vuonna 1983 ja sen on kirjoittanut Dedorah Spungen. Amerikkalainen alkuteos on nimeltään And I don't want to live this life. Kirjan on suomentanut Anna Salo.

Kirja kertoo Nancy nimisen tytön elämästä, kuinka hänen vaikea syntymä vaikutti häneen itseensä ja koko perheen loppuelämään. Pienestä pitäen tyttö on ilkeä ja väkivaltainen lapsi, joka kohtelee julmasti perhettään. Nancy on hyvin älykäs tyttö, vaikka hän on kömpelöliikkeinen. Tytöllä ei ole ystäviä, mutta Nancy käyttää vapaa-aikansa rock-musiikin kuunteluun. Nancy näkee välillä harhoja, jolloin hän on peloissaan ja sekava, mutta kohtauksen jälkeen hän ei kuitenkaan muista tapahtunutta. Äiti tietää, ettei Nancy ole aivan terve, mutta perheen tavanneet psykologit ja lääkärit ovat toista mieltä. Heidän mielestään Nancyssa ei ole mitään vikaa, koska hän on vain temperamenttinen lapsi. Vanhemmat eivät saa mistään apua ja Nancylle määrätään jatkuvasti erilaisia ja vahvempia lääkkeitä, jolloin tyttö menee aivan sekaisin ja elää täysin omissa maailmoissa. Sisäoppilaitoksessa Nancy alkaa käyttää huumeita ja hänen unelmansa on tulla kuuluisaksi. Koska Nancy on hulluna musiikkiin ja uusiin bändeihin, hän lähtee Lontooseen. Siellä Nancy tutustuu Sex Pistols -yhtyeen Sid Viciousiin ja he alkavat seurustella. Näin Nancy pääsi median tietoisuuteen, vaikkakin negatiivisessa valossa. Lopulta Nancy kuolee puukotettuna hotellihuoneeseen, jonka teki Sid tai huumekauppias, joka ryösti heidän asuntonsa. Kahdeksan viikon kuluttua myös Sid kuolee huumeiden yliannokseen. Nancy oli koko elämänsä äärimmäisen ahdistunut ja tuskissaan sekä hän kärsi sisäisestä piinasta. Hänen suurimpina toiveinaan oli kuolla alle 21 vuotiaana, kuuluisana ja rockmuusikon tyttöystävänä, joissa kaikissa hän onnistui.

Päähenkilö on Nancy, jonka elämästä kirjassa kerrotaan. Hän syntyi esikoisena 27. helmikuuta 1958 ja hän oli vahvasti lääkitty varhaisesta lapsuudesta asti. Raivokohtauksillaan ja vihallaan elämää kohtaan, tyttö haki vain kuolemaa, jota vauhdittivat huumeet ja Sid Vicious. Vaikka Nancylla oli kammottavia hetkiä ja monia ongelmia, oli hänellä ajoittain valloitettaviakin aikoja.

Toisena päähenkilönä on Dedorah Spungen, joka kertoo omasta ja perheensä elämästä Nancyn tarinan rinnalla. Äiti pysyi tärkeimpänä henkilönä Nancylle koko elämänsä ajan.

Sivuhenkilöinä ovat perheenjäsenet, joita ovat Nancyn isä Frank sekä perheen nuorimmat lapset Susan ja David. Nancy sanoi heille rumasti, varsinkin isälle ja siskolleen, mutta Davidia hän kohteli vähän paremmin. Nuoremmat sisarukset oppivat häneltä huonoja tapoja, kuten päihteet ja ruman kielenkäytön, mutta vanhetessaan sisarukset pääsivät Nancyn pauloista pois. Perhe joutui kestämään aivan mahdottomia taakkoja, joten on ihme että perhe pysyi kasassa.

Kirjassa kerrotaan äidin raskauden ajoista lähtien, millaista äidillä oli ja kirjan lopussa kerrotaan tyttären ja hänen poikaystävänsä kuoleman jälkeiset päivät ja viikot. Kirjan alussa on Jälkeenpäin -osio, jossa äiti kertoo nykyhetken ajatuksensa ja tapahtumat, jonka jälkeen alkaa nuoren äidin raskauden ajan tunnelmia. Kun 1958 vuonna oli ihmisten käytös siveellistä ja rakkauden osoituskin oli suudelma ensitapaamisella, oli Nancyn nuoruuden aikana toisin: käytös oli rajoja rikkovaa ja turhan rohkeaa vanhempien mielestä sekä huumeet olivat osa vallankumousta, jolla nuoret halusivat saada uudistettua vanhat käyttäytymismallit. Oli musiikin kulta-aikaa: rock, hippiliike ja punk kukoistivat ja se oli musiikista kiinnostuneen ihmisen, kuten Nancyn jokapäiväistä elämää. Tapahtumat sijoittuvat Nancyn kotikaupunkiin Pennsylvanian osavaltioon, jossa perhe asui koko elämänsä ajan. Kirjassa kerrotaan myös Nancyn muutto New Yorkiin ja Lontooseen, mutta paikkoja ei kuvailla kovinkaan paljoa, koska se ei ole oleellista tositapahtumiin sijoittuvassa teoksessa.

Kirjailija on Dedorah Spungen, joka kertoo tyttärensä tarinan omasta näkökulmastaan tunteellisesti ja paikoittain sinisilmäisesti. Spungenin perhe oli keskiluokkainen juutalaisperhe, joka asui Pennsylvanian osavaltiossa Philadelphian ulkopuolella sijaitsevassa lähiössä nimeltä Huntingdon Valley. Perheeseen kuului Dedorah ja Frank Spungen ja heidän kolme lastaan Nancy, Susan ja David. Kirjailija vietti lapsuutensa aikana, jolloin oli hyveellisin arvoina nuhteeton käytös, siveellinen pukeutuminen ja esiaviollisesta seksistä kieltäytyminen. Kun taas oma tytär toimii kaikkien näiden arvojen vastaisesti, on se äidistä moitittavaa, mutta omien lasten sanoessa "kun kaikki muutkin käyttävät huumeita" on äidin omia arvoja vastaan, on hän aivan hukassa mitä on sopivaa ja mikä ei. Kirjailijalla ei ole äitiä monesti vieressään tukemassa, eikä lääkäreistä ja psykologeista ole paljoakaan apua perheelle. On melkeinpähän ihme, että kirjailija pysyi järjissään kaiken tämän jälkeen. Dedorah itse sanoo kirjan olevan puolustuspuheenvuoro niiden vanhempien puolesta, joilla on ns. vaikeita lapsia.

Vaikka teos on tositapahtumiin perustuva, esiintyy kirjassa erilaisia teemoja. Teemana teoksessa on mielenterveyshäiriöistä kärsivän lapsen kasvaminen aikuiseksi.

" Oli kostea ja kylmä ilta, kiitospäivän aatto. Naapuritalojen ikkunaan oli jo ripustettu joulukoristeita. Valot paloivat olohuoneissa. Joka talo vaikutti niin kodikkaalta. Me olimme viemässä lastamme mielisairaalaan."

 Toisaalta kirja kertoo myös huumeiden käytöstä.

"-Katso mitä minulla on, äiti, hän huudahti. -Katso! Hän halusi näyttää minulle pistojälkiään lapsenkäsissään, samoja pistojälkiä, jotka minä olin huomannut ravintolassa. Sitten Nancy puhkesi itkuun. -Auta minua, äiti! Hän nyyhki. -Auta minua! Yritin kurottaa häneen, mutta en saanut käsiäni liikkumaan vaikka miten yritin. Heräsin aina hätkähtäen painajaisesta."

Lisäksi kirja käsittelee äidin tuskaa ja huolta. Kirjan Dedorah sanoikin olevan osa hänen surutyötään, jolla kirjailija hyvästeli tyttärensä.

"Näyttö siitä, että Nancy oli joskus asunut tässä huoneessa, oli ny hävitetty. Mutta muistot - kirkuminen ja huutaminen, painajaiset ja tuska - olivat tallella. Niitä minä en voinut pakata pahvilaatikoihin ja antaa hyväntekeväisyyteen.

Teos ei etene kronologisesti vaan koostuu pirstaleisista katkelmista koostuen päähenkilön tärkeimmistä vaiheista ja tapahtumista. Teos etenee kirjailijan ajatuksenkulun mukaan, joka tekee kerrontatyylistä omanlaisensa. Vaikka kirjailija ei kirjoita mitenkään erikoista tekstiä, mutta asia, josta hän kertoo, on jotain niin rankkaa ja koskettavaa, että se monin paikoin salpaa suorastaan hengen.

Kirja on sellaisia teoksia, joita ei voi laskea käsistään ennen kuin on lukenut viimeisenkin lauseen ja hengähtää, että olipa aikamoinen lukukokemus. Vaikka kirja kertoo itsemurhasta ja päihteistä, suosittelen kirjaa murheellismielisille teineille, mutta aikuisena omien lasten ollessa nuoruusiässä saattaa kirja olla vielä vaikuttavampi. Teoksen takakansi on mielestäni todella typerä: "Nancy on äidin tuskasta syntynyt kirja. Se on järkyttävä dokumentti itsetuhoon pyrkivästä nuoresta tytöstä. Se on rehellinen puheenvuoro niiden vanhempien puolesta, joilla on ns. vaikeita lapsia. Samalla se on äidin silmin kerrottu riipaiseva rakkaustarina - Nancyn ja Sex Pistols -yhtyeestä tunnetun Sid Viciousin tarina - joka päättyy murhenäytelmään ja sensaatiolehtien otsikoihin.", koska eihän kirjan kanteen voi kirjoittaa teoksen olevan puheenvuoro niiden vanhempien puolesta, joilla on ns. vaikeita lapsia. Lisäksi etukannessa lukee "järkyttävä huumetarina rockmaailmasta", joten ei voi kuin ihmetellä näiden myyntilauseiden tarkoitusperää. On inhottavaa, kun kansissa painotetaan tätä Sid Vicious -puolta, vaikka se oli hyvin pienessä osassa kirjassa