Jane Austen: Ylpeys ja Ennakkoluulo

Päätin kopioda tänne lukupäiväkirjan Jane Austenin klassikkoteoksesta. 

Ensimmäinen kirjoituskerta

Kirjan nimi on Ylpeys ja Ennakkoluulo, jonka kirjoittaja on Jane Austen.

Romaani ilmestyi vuonna 1813 ja suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1922.

Romaanilaji on 1800-luvun romantiikan aikakausi ilmestymisvuodesta päätellen, mutta siinä on enemmän vaikutteita 1700-luvun augustolaisesta perinteestä, jolloin oli poliittisesti pitkä rauhan kausi ja porvariston merkitys kasvoi. Ylpeys ja ennakkoluulo on itsenäinen teos, eikä kuulu mihinkään sarjaan.

Valitsin tämän kirjan, koska olin kuullut paljon Jane Austenista ja hänen kirjojen pohjalta tehdyistä elokuvista. En kuitenkaan koskaan ole katsonut elokuvia ja muut kirjailijan teoksetkin tuli luettua vasta tänä kesänä.

Oletan teoksen käsittelevän 1700- ja 1800-lukujen vaihdetta naisen silmin. Kaikki muut Austenin teokset luettuna voisin olettaa tämänkin teoksen tapahtumien sijoittuvan Englantiin. Odotan lukukokemusta innolla, koska tykkään romanttisista kirjoista ja aikakauden viehätysvoimasta. Lisäksi pidän Austenin tyylistä aloittaa romaani tytön ollessa nuori, ja lopettaa tytön kasvettua naimaikäiseksi saatuaan omakseen aviomiehen väärinkäsitysten ja kommellusten jälkeen.

Takakannessa kerrotaan kirjailijan olevan "Englannin hilpein klassikko". Lisäksi kerrotaan romaanin päähenkilön perheestä, johon kuuluu itse päähenkilö Elizabeth Bennett, hänen vanhempansa herra ja rouva Bennett ja päähenkilön neljä kaunista naimaikäistä siskoa. Tämän teoksen kerrotaan olevan kirjailijan pääteos, josta kirjailijan ääni kuuluu yhtä raikkaana ja eloisana kuin romaanin ilmestymisajankohtana, yli 190 vuotta sitten. Etukannessa on kuva naisesta ja miehestä poseeraamassa aikakaudelle tyypillisessä asussa. Kuva on peräisin BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo nimisestä televisiosarjasta vuodelta 1995. 1990-luvulla on nähtävästi ollut jonkintasoinen Jane Austen filmisointikuume Hollywoodissa, koska miltei kaikissa lukemissani Jane Austenin romaaneissa on ollut kannessa kuva romaanin elokuvaversiosta.

Luettuani aloituksen olen vielä enemmän innostunut jatkamaan kirjan lukua. Jo ensimmäisillä sivuilla oli juuri osuvaa huumoria, joka sai suupielet kääntymään hymyyn ja toivon romaanin jatkamaan samaa tapaa. Teos täyttääkin ennakko-odotukseni enemmän kuin oletin ja se on hyvä juttu. Oletin romaanin olevan vakavampi sävyisempi kuin muut kirjailijan teokset, koska romaanin nimi johti minut kuvittelemaan niin, mutta onneksi harhakuvitelmani muuttuivatkin toisiksi.

Toinen kirjoituskerta

Kirja jaksaa vielä kiinnostaa ihmisiä aina kiinnostaneiden ihmissuhdekiemuroiden ja henkilöhahmojen menneisyyden avautumisen takia, joihin kirja nojaakin. Kirjailijan menneisyyttä tutkimalla sain selville, että hän asui elämänsä loppuun asti yhdessä äitinsä ja sisarensa kanssa, ja Austenin elämä keskittyikin perheen ja sukulaisten ympärille, ja samaa kuviota hän toisti romaaneissakin. Romaanissa ihmiset ja heidän tekemisensä ovat pääosassa, eikä romaaneissa ole tuulahduksia politiikan maailmasta.

Päähenkilö on nokkela sanainen Elizabeth Bennett, joka on älykäs ja viehätysvoimaa täynnä. Päähenkilö vie tarinaa sutjakasti eteenpäin nokkelin kommentein, joita hän varsinkin vastakkaiselle sukupuolelle useimmiten sanoo. Romaani keskittyykin seuraamaan hänen toimiaan rakkauden ja onnen löytämisessä, varsinkin yhden tietyn herra Darcyn kohdalla.

Romaanissa on lisäksi esillä päähenkilön perhe, johon kuuluu sarkastista huumoria jakeleva herra Bennett, hänen hössöttävä vaimonsa rouva Bennett ja heidän neljä kaunista tytärtä nimiltään Jane, Mary, Kitty ja Lydia päähenkilön lisäksi. Siskokset ovat naimaikäisiä ja pitävätkin silmänsä auki tulevan aviomiehen toivossa. Päähenkilö siskonsa Janen kanssa ovat järkevimmät siskokset ja pitävät pään kylmänä miesten suhteen, mutta nuoremmat sisaret ovat hulluina upseeriherroihin ja puhuvatkin niistä herkeämättä, josta varsinkin isä ei ole kovinkaan innoissaan, koska kuka hyvä isä nyt vapaaehtoisesti haluaisi lähettää tyttärensä kotoaan pois toisen miehen tykö! Perheen tytärten on kuitenkin päästävä hyviin naimisiin, jotta Bennettien talous olisi taattu. Herra Bennett onkin kohtaloonsa alistunut järkevä mies ja perheensä naisväen tahdon alla.

Elizabeth ja Jane Bennett ovat perheensä vanhimmat tyttäret ja hekin ovat siskostensa tavoin vastakkaisen sukupuolen lumoissa ja heidän ihastuksensa ovatkin vasta paikkakunnalle muuttaneet herra Bingley ja hänen ystävänsä Darcy, jotka ovat toistensa vastakohtia: herra Bingley on sosiaalinen ja mukava kun taas herra Darcy on ylpeä ja etäinen. Herrat ovat rikkaita poikamiehiä ja nämähän sopivat Bennettien vanhemmille hyvien rahojen johdosta. Jane ja herra Bingley ovat kuin toisilleen luotuja ja ovatkin kunnon kyyhkyläispari. Elizabeth on vähän jäykempi, eikä haluaisi naimisiin mistään hinnasta. Neitokaista liehittelee kuitenkin monta herraa Herra Darcyn lisäksi, kuten herra Collins, joka on herra Bennettin serkku, ja joka perii herra Bennettin tilan tämän menehdyttyä, ja herra Wickham miellyttävällä käytöksellään.

Romaanien henkilöt toimivat aikakautensa vaatimien tavoin, jolloin odotettiin miehiltä ja naisilta tietynlaista käytöstä. Naiset lähinnä koulutettiin kunnon äideiksi ja miehillä koulutus oli miltei elinehto. Jos suvulla ei ollut pitkien perinteiden tuomaa arvokkuutta ja asemaa, pönkitettiin omaa asemaa ulkoisin merkein. Monesti rahan katsottiin olevan kulkevan yhdessä aseman ja merkittävyyden kanssa. Saman tilanteen huomaa myös romaanissa,  kun herrat joilla oli rahaa ja asemaa saivat paljon huomiota naisilta, mutta miehet, joilla omaisuutta oli varsin vähän olivat naisten mielestä alempi arvoisia. Hyviin naimisiin meno oli sen ajan tärkein tehtävä naiselle, eikä rakkaudella ollut yhtä paljon tekemistä asian kanssa kuin aviomiehen varakkuudella. Vanhemmat panostivat monesti esikoisiinsa saadakseen heidät hyviin naimisiin ja nuoremmat lapset laitettiin toisarvoisiin naimisiin. Vanhemmilla on omat suosikkinsa, joille annettiin rakkautta enemmän kuin muille perheen lapsille. Romaanissa Elizabeth ei ole äitinsä suosikkilapsia vaan äidin rakkauden suurimmillaan saa Lydia, joka on äitinsä lellikki ja hemmoteltu tytär. Elizabeth saa kuitenkin isältään kaiken tarvitsemansa huomion.

Päähenkilö tulee hyvin toimeen isänsä herra Bennettin, siskonsa Janen ja hyvän ystävänsä neiti Charlotte Lucasin kanssa. Nämä tukevat ja kannustavat päähenkilöä tekemään asiat, kuten hän parhaaksi näkee. Päähenkilö hyvin tulee myös toimeen myös nuorten miesten kanssa, mutta henkilöt, jotka itse puhuvat nenäkkäästi tai ikävystyttävällä tavalla vastaa päähenkilö heille samalla lailla. Elizabethilla onkin kiivasta sanan vaihtoa herra Collinsin kanssa. Mielistelevä, omahyväinen ja aikansa arvoja jakeleva herra Collins kuvittelee olevansa mitä jaloin, hienostunein ja järkevin mies, joka aikoo auttaa serkkunsa kaunista tytärtä Elizabethia menemään hyviin naimisiin itsensä kanssa. Tämä vihastuttaa Elizabethia ja neitokainen vastaakin kieltävästi herra Collinsin kosimiseen, koska ei kukaan oman arvonsa tunteva nainen halua miehen komentelevan ja määräilevän itseään.

Kirjailija kertoo päähenkilöstä ulkonäön, kuinka sievä hän on ja iän käyttäen subjektiivista ajanmittaria, kuten olemisesta parhaimmassa naimaiässä. Luonteen laadun saa lukija päätellä itse, kuten päähenkilön sanomisista ja tekemisistä. Sivuhenkilöistä kerrotaan taustaa, mutta luonteen laadun lukija saa taas itse päätellä, mutta päähenkilön tehtyä henkilöstä jonkinlainen määritelmä omaksuu lukijakin tämän ajatuksen.

Henkilöt romaanissa ovat uskottavia ja huomaa, että kirjailija on tutkinut erilaisia luonteenpiirteitä ja kertookin niistä oikein mehukkaasti. Uskottavuutta lisää se, että jokaisella henkilöllä romaanissa on menneisyytensä, eikä heistä kerrota vain pintapuolisesti riippumatta hahmon tärkeydestä tarinan kulkuun. Nykyaikaan verrattaessa voi omastakin tuttavapiiristä löytää samanlaisen luonteenlaadun omaksuneita ihmisiä ja sukupuolten käyttäytyminenkään ei ole kovin muuttunut parin sadan vuoden saatossa.

Pidän eniten päähenkilöstä ja tämän siskosta Janesta, koska itsellänikin on siskoja, joiden kanssa toivoisin tulevaisuudessa juttelevan yhtä avoimesti. Elizabeth ja Jane ovat luonteeltaan mitä ystävällisimpiä ja mukavalta kuulostavia henkilöitä, jotka lukija toivoisi itselleen ystäviksi. On ihanaa seurata siskosten suhdetta naapurin poikamiesten kanssa ja mikä parhainta herrat ovat toistensa parhaita kavereita. Mikä parahin ihmissuhdeasetelma!

Kolmas kirjoituskerta

Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun alun Englannin maaseudulle, jossa on porvaristoa ja ylimystöä. Päähenkilön perhe on porvaristoa, herra Collins papistoa, herrat Darcy ja Bingley herrasmiehiä, joiden vanhemmat ovat ylimystöä.

Ympäristö on todellinen, vaikka henkilöhahmot ovat fiktiivisiä. Tapahtumat sijoittuvat Englannin maaseudulle tarkemmin sanottuna Hertfordshiren maakuntaan, jossa fiktiivisesti sijaitsee Bennettien koti nimeltään Longbourn ja herra Bingleyn talo Netherfield Park. Teoksessa liikutaan kolmessa erissä maakunnassa nimiltään Hertfordshire, Derbyshire ja Kent. Toiseksi jälkimmäisessä sijaitsee herra Darcyn Pemberley talo ja jälkimmäisessä  asuu herra Collins uuden Charlotte-vaimonsa kanssa. Teoksessa mainitaan myös oikeita kyliä ja kaupunkeja, kuten Brighton ja Lontoo. Brightoniin päähenkilön nuorempi sisar Lydia matkustaa katsomaan ja seurustelemaan upseerien kanssa, josta seuraa myöhemmin avioliitto keimailevan herra Wickhamin kanssa. Lontoo on taas miltei aina ihmisten puheissa korkeiden seurapiirien ja siivottoman elämänlaadun omaavana kaupunkina.

Elämä maaseudulla on rauhallista, jossa on samat naapurit monta vuotta ja seurapiiritkin siitä luokkaa. Ympäristö laittaa henkilöille tiettyjä käyttäytymisnormeja, joita pitää myöskin noudattaa. Romaanin henkilöt ovat seurapiiriin kuuluvia, ja ainoastaan suuri skandaali tai aseman ja arvon menestys voi johtaa seurapiiristä pois. Ihmiset kutsuvat toisiaan päivälliselle harva sen päivä, joilla syödään, juodaan ja seurustellaan, ehkä tanssitaan, mutta varmana pelataan erilaisia seurapelejä. Päähenkilö on luonteiden tutkija ja hänen suurinta hupiaan onkin tutkia tällaisissa tilaisuuksissa ihmisten luonteita, joka on pienissä ja samoissa piireissä melko turhauttavaa, mutta se ei päähenkilön mieltä masenna. Kun päähenkilö istuu ja seurustelee tuttaviensa kanssa, siskoista vanhin - Jane seuraa myöskin vierestä. Nuoremmat siskokset taas ovat enemmän parrasvaloissa, mutta eivät kuitenkaan kauneutensa, kuten isosiskonsa vaan taitojensa ja keimailujensa takia. Mary on kolmanneksi vanhin tytär, joka on innokas soittaja, vaikka ei suinkaan hyvä sellainen. Lydia on nuorimmainen ja innokas flirttailemaan sekä seurustelemaan nuorien upseeriherrojen kanssa ja Kitty seuraa häntä perässä. Hillitty olomuoto seurustelussa olisi kuitenkin miellyttävämpää, kuten vanhemmat sisarukset tekevätkin.

Henkilöt vaikuttavat ympäristöön mielipiteillään ja teoillaan. Esimerkiksi romaanissa kohdassa, kun herra Darcy huomaa ystävänsä herra Bingleyn kiinnostuneen liikaa Bennettien vanhimpaan tyttöön, hän vie ystävänsä muualle tuosta liian heikot tunteet ystäväänsä kohtaan omaavasta neitosesta. Oikeasti Jane Bennett oli korviaan myöten rakastunut, lainatakseni kyseisen henkilön omaa mielipidettä asiasta. Henkilöt ovat vain ihmisiä ja tekevät omien halujensa mukaisia tekoja.

Teoksessa on kaikkitietäväkertoja, joka kertoo henkilöiden menneisyyden. Päähenkilön näkökulmasta aistein havaitaan nykyisyys ja lisäksi kuullaan päähenkilön ajatukset ja aikeet. Lukija saa uusia tietoja tapahtumista yhtä aikaa päähenkilön kanssa. Välillä kuitenkin päästään kuulemaan muiden romaanien henkilöiden ajatuksia, mutta pääsäätöisesti ne ovat Elizabethin. Romaanin lopussa on yhteenveto tulevaisuudesta.

Kertoja on melko puolueeton, mutta myöskin samalla naisten mieltä ja tekoja kunnioittava, koska romaanin kirjoittaja on nainen. Mutta naistenkin huonoa käyttäytymistä halveksitaan, ja tilanteessa syypää voi olla mies että nainen. Romaanissa on luotettava kertoja, johon voi luottaa ja nojata johtopäätöksiä kirjan tapahtumista. Kertoja jättää tilaa henkilölle, siten ettei kerro heistä paljoakaan ulkonäöllisesti ja luonteenkin lukija saa melkein itse päätellä päähenkilön tehtyä ensin omat tulkintansa.

Neljäs kirjoituskerta

Romaani keskittyy Elizabeth Bennettin ja herra Darcyn suhteeseen, jonka rinnalla nähdään myös Jane Bennettin ja herra Bingleyn rakkautta ensisilmäyksellä -suhde. Kun Jane ja herra B. olivat jo suhteensa alkuvaiheilla toisissaan kiinni, alkoi Elizabethin ja herra Darcyn suhde hitaasti ja kompuroiden. Herra Darcyn ylpeätä ensivaikutelmaa hiostaa herra Wickhamin arveluttavat paljastukset herra Darcyn ja hänen menneisyydestä, jonka päähenkilö omaksuu totuudeksi asiaa kyseenalaistamatta. Kun herra Bingley oli ystävänsä herra Darcyn mielestä jopa liiaksi ihastunut asemaltaan alempiarvoiseen tyttöön, vei Darcy ystävänsä muualle ajatuksiaan selvittämään. Bennettien esikoinen on nyt kahden vaiheilla: rakastaako vaiko eikö rakasta miestä, joka nyt lähtee vasta muuttaneesta kaupungista yhtä nopeasti pois kuin tulikin. Vähän ajan päästä Jane saa kuulla, että herra Bingleytä liehittelee uusi nainen, ja että Jane ei merkitse herra Bingleylle mitään. Samoihin aikoihin Bennettien talouteen muuttaa viikoksi asumaan herra Collins, joka on pappi läheisessä kylässä ja asemalta arvokkaan naisen suosiossa. Herra Collins tuli Bennettien kotiin katsomaan vaimoa itselleen ja huomaa Elizabethin, jota hän kosiikin, mutta Elizabeth antaa hänelle rukkaset. Kun herra Collinsia ei lykästänyt Bennettien neitien kanssa, osuu hänen silmänsä Elizabethin ystävättäreen Charlotte Lucasiin, jonka kanssa Collins menee naimisiin hyvin pian. Kun vastanaineet muuttavat aviomiehen taloon, matkustavat Elizabeth ja Janekin pois kotoaan - Jane herra Bingleyn siskon luo ja Elizabeth herra Darcyn kotiseudulle tietämättään. Janella ei ole hyvät oltavat herra Bingleyn siskon luona, kun ei edes tavannut ihastustaan herra Bingleytä. Elizabethille selviää paikanpäällä, että herra Darcy asuu siellä ja sattumien johdosta Elizabeth pääseekin tutkimaan herra Darcyn kotitaloa. Pian päähenkilö tapaakin paikan isännän herra Darcyn ja kummatkin ovat yhtä yllättyneitä toistensa tapaamisesta. Parin päivän päästä herra Darcy kosii Elizabethia, mutta Elizabeth kieltäytyy päättäväisesti.

Jännitystä luodaan romaaniin kerronnan ja tapahtumapaikan kuvauksella. Jännittävässä tilanteessa päähenkilö on useimmiten yksin, joko puistossa kävelyllä tai huoneessa tekemässä käsityötään. Päähenkilön luo tulee vieraaksi yllättävästi henkilö, jota ei voitu ollenkaan odottaa tultavaksi ja henkilöt alkavat jutella nokkelin ja osuvin kommentein, jolloin odottamaton vieras kertoo yllättävän jutun.

Romaanissa ei esiinny takaumia tai ennakointeja. Menneisyyttä kertovat henkilöt vain puheessaan, eikä tulevaisuutta tiedetä.

Dialogia on romaanissa aika paljon, mutta sopivasti kerrallaan. Henkilöiden sanomisien välillä mainitaan puhujien naamojen liikkeitä, kuten hämmentyminen tai vihasta punehtuneet kasvot. Dialogi tuntuu aidolta ja sitä on voitu hyvinkin käyttää 1700-luvulla. Kohteliaisuudet puheessa ovat olleet tuolloin arkipäiväistä, mutta nykypäivään verrattuna kieli tuntuu vanhahtavalle. Vanhahko dialogi kuuluu kuitenkin asiaan, kun teos sijoittuu pari sataa vuotta menneisyyteen. Kuvailua on sopivasti, vaikka tapahtumapaikkojen tarkkaa näköä ei kerrota saati jokaisen henkilön ulkonäköä.

Teoksen keskeisimmät tapahtumat käsittelevät ihmissuhteita, eikä romaanissa esiinny suuria juonta mullistavia tapahtumia useastikaan, mutta pikkuisia yhtä mittaa.

Viidennes kirjoituskerta

1700-luvulla naisen piti olla hillitty, viisas ja kaunis, eikä räväkkä ja flirttaileva naikkonen, joka on nykyaikaa on suurena naisihanteena. Teos jaksaa pitää yllä mielenkiintoa, koska romaani kuvaa hyvin menneen ajan naisia, joita oli montaa sorttia. Sisarusasetelma on myös hyvä pitämään mielenkiintoa yllä, koska itsellänikin on pikkusisaruksia, joten on mukavaa lukea kirjojen henkilöistä, joihin on itse helppo samaistua.

Teoksessa ihastuttaa se, että ennen oli olemassa herroja, jotka kirjaimellisesti pelastivat neitoja hädästä ja neidon sukuakin. Romaanissa Elizabeth on viisaimmasta päästä perheessään ja joutuukin häpeämään muuta perhettään, kuten keimailevaa Lydia -siskoaan, joka karkaa yhdessä herra Wickhamin kanssa Brightonista, jossa Lydia oli lomailemassa. Herra Darcyn rahallisella avustuksella herra Wickham ja Lydia saadaan naimisiin, jolla karkaaminen saadaan silotettua. Herra Darcy pelastaakin Elizabethin jokaisessa pelastamis-sanan merkityksessä.

Teoksen henkilöhahmot ovat mielenkiintoisesti kerrottu ja se ihastuttaa minua kovin. Päähenkilön sisarukset ja muutkin perheenjäsenet ovat koomisia, kuten tyhmiä, yli-innokkaita ja sopimattomasti käyttäytyviä. Vaikka päähenkilössä on myös vikoja, onnistuu Austen kääntämään ne hyveiksi ja kiinnostaviksi luonteenpiirteiksi. Voisinkin sanoa tämän takia Austenia uudeksi suosikkikirjailijakseni.

Tärkein havaintoni päähenkilöstä on se, että hänkin omistaa tunteet. Romaanin alku antaa olettaa päähenkilön olevan kivisydäminen, eikä mihinkään tyytyväinen, mutta onneksi romaanin loppua kohden hänenkin sydämensä sulaa. Pidin myös hyvänä asiana, ettei päähenkilö koko ajan yritä olla nokkelasanainen ja itse täydellisyys vaan ihan kuin kuka tahansa nuori nainen, joka tekee virheitä, nolostuu, häpeää huonosti käyttäytyvää perhettään ja menee pala välillä kurkkuun. Päähenkilöllä on hyveensä, mutta myös särönsä, joka on vain hyvä, jotta lukijan on helppo samastua häneen.

Arvelen päähenkilön menevän naimisiin herra Darcyn kanssa, joka on mielestäni hyvä valinta verrattuna tekopyhään herra Collinsiin ja pahamaineiseen herra Wickhamiin. Mielestäni Elizabethille juuri sopiva henkilö on herra Darcy, jotka ovat kummatkin valikoivia maultaan.

Loppuratkaisuna on päähenkilön pääseminen naimisiin, jossa hän on onnellinen aviomiehensä kanssa. Lisäksi naimisiin arvelen Janen menevän avioon herra Bingleyn kanssa. Loput Bennettien siskoksista ovat elävät onnellisesti valitsemallaan tiellä.

Kuudes kirjoituskerta

Käännekohtana romaanissa oli Elizabethin ja herra Darcyn tapaaminen Darcyn kotikylässä, jolloin kummankin käytös oli sen luontoista, ettei menettely ollut kaveripohjalla. Tilanne oli hämmentävä, mutta silloin selvisi ettei herra Darcy ollut menettänyt rakastavia tunteita Elizabethia kohtaan ja että Elizabethilla oli vielä toivoa saada herra Darcya kosimaan uudelleen.

Avainkohtana oli herra Darcyn Elizabethille antama kirje neitosen rukkasten jälkeen, jossa selvisi menneisyys herra Darcyn ja herra Wickhamin kesken. Lisäksi paljastui epäilyttäviä seikkoja herra Wickhamin menneisyydestä, jolloin herra Wickhamin luoma täydellinen kuva itsestä särkyi. Kaikki kirjeessä puhuu herra Darcyn puolesta: kuinka hän on hyvä ja avulias, eikä ollenkaan sellainen kuinka hänen käytöksensä antaa olettaa. Herra Darcysta luodaan täydellisen miehen perikuva lukijalle ja kun lukija suree Elizabethin antamia rukkasia näin täydelliselle miehelle, huomaa itse päähenkilökin virheensä ja alkaa katumaan sitä. Näin alkaa päähenkilön ja lukijan yhteinen seikkailu herra täydellisen hankkimaan takaisin itselle.

Teoksen loppuratkaisuna kuuluu, että naimisiin meno on kannattavampaa rakkauden kannalta pitkän tuttavuuden jälkeen kuin epävarmalla pohjalla olleen suhteen jatkaminen avioliitoksi. Onnellisen avioliittoelämän Bennettien siskoksista elävätkin Elizabeth ja Jane, joiden ystävyyden suhde oli pitkäaikaista eikä hätiköityä naimisiin menoa, kuten Lydia teki herra Wickhamin kanssa, eikä heidän suhteensa ollutkaan loppujen lopuksi niin hyvää kuin he antoivat nopealla avioliitollaan olettaa.

Aukkoina oli henkilöiden iät, jotka pääasiallisesti kerrottiin subjektiivisella ajanmittaria käyttäen. Kaupunkien nimiä ei kerrota vaan aina mainittiin talo nimi, johon

oltiin matkalla, eikä maisemaakaan kovin paljoa kuvailla.  Romaanissa ei kerrota tarkemmin itse häistä, joita niin kovin odotettiin. Enintään hermoillaan uuden juhlamekon puuttumista, muttei syötävistä tai muusta häihin kuuluvista jutuista.

Romaanin lopussa, kun kerrottiin kuinka avioliitto elämä pariskunnilla sujui, ei mainittu vuosia, koska aika, jonka he viettivät yhdessä ei olisi ollut luultavasti tarpeellista mainita avioliittovuosissa. Kirjan ilmestymisaikana hääjuhla ja vuosien määrä avioliitossa oli luultavasti paljon vähäpätöisempi asia kuin nykyään.

Kirjailija haluaa sanoa lukijalle, kuinka mutkikkaita Englannin hienostopiirien käytös- ja moraalikuviot olivat 1700-luvulla, ja Austen antaa ymmärtää, kuinka naurettava ajatus sääty-yhteiskunta oli. Austen rikkookin rajoja laittamalla naimisiin erisäätyisiä ihmisiä.

Kirjailija laittaa myös miettimään, kuinka tärkeätä onkaan hyvä kasvatus ja opetus lapsuudessa, ja kuinka suuret vaikutukset onkaan lapsena opituilla asioilla ja sopimattomien luonteenpiirteiden hellimisellä tulevaisuudessa. 

Kirja laittaa miettimään 1700-luvun naisen tärkein tehtävää, joka oli päästä hyviin naimisiin. Kuinka olla hyvä vaimo ja äiti, opetettiin koulussa ja kotona. Koko lapsuus valmennettiin tyttöä miellyttämään tytön tulevaa aviomiestä, jota tyttö ei edes aina saanut itse valita. Rakkaudellahan pitäisi olla jotain tekemistä avioliiton kanssa, muttei aina: naimisiin mentiin rahan ja pakon edestäkin. Ennen oli toisin kuin nykyään, mutta vielä nykyäänkin tytöt leikeissään unelmoivat täydellisistä häistä täydellisen aviomiehensä kanssa, joka on ollut jokaisen tytön ja naisen unelma aikojen alusta asti.

Olen lukenut kaikki Jane Austenin teokset ja ne käsittelevät naimisiin menoa ja sitä edeltävää miehen etsintää. Kaikissa on sama kuvio, mutta naiset ovat eri säädyissä ja perhesuhteissa. Jokainen teos on omanlaisensa lukukokemus, vaikka teemat ja aiheet olisivatkin samat.